ARFID: vähän tunnettu syömishäiriö, joka johtaa monien ruokien hylkäämiseen.

ARFID eroaa muista syömishäiriöistä sen alkuperän ja motivaation osalta. Se ei liity painoon tai kehonkuvaan vaan pelkoon tai inhoon tiettyjä ruokia tai ruokailutilanteita kohtaan.

Ihmiset, joilla on ARFID, voivat:

• välttävät ruokia tukehtumisen, oksentamisen tai pahoinvoinnin pelossa.
• torjua ruokia niiden värin, hajun tai koostumuksen vuoksi.
• rajoittua muutamaan "hyväksyttävään" ruokaan, kuten valkoiseen pastaan, leipään, sipseihin tai jogurttiin.
• kokee voimakasta ahdistusta sosiaalisissa yhteyksissä, joihin liittyy ruokaa.
• Liian rajoitetun ruokavalion aiheuttamat ravitsemukselliset puutteet.

Monissa tapauksissa häiriö ilmenee lapsuudessa, mutta se voi jatkua aikuisuuteen asti, jos sitä ei tunnisteta ja hoideta asianmukaisesti.

ARFID:n syyt ovat monitekijäisiä ja usein monimutkaisia. Ei ole olemassa yhtä yksittäistä syytä, vaan biologisten, psykologisten ja ympäristötekijöiden yhdistelmä, jotka kietoutuvat toisiinsa:

• Aistien yliherkkyys: jotkut ihmiset kokevat hajut, maut tai tekstuurit paljon voimakkaammin, minkä vuoksi tiettyjä ruokia on vaikea sietää.
• Ruokaan liittyvät traumaattiset kokemukset: esimerkiksi tukehtuminen tai oksentelu voi laukaista ruoan hylkäämisen.
• Ahdistuneisuus tai autismin kirjon häiriöt: ARFID on yleisempi niillä, joilla on kognitiivista jäykkyyttä tai vaikeuksia käsitellä aistiärsykkeitä.
• Perhetottumukset ja sosiaaliset paineet: Joissakin tapauksissa liian jäykkä ympäristö tai liiallinen keskittyminen ruokaan voi osaltaan vahvistaa häiriötä.

Näiden merkkien tunnistaminen on tärkeää, jotta voidaan puuttua asiaan ennen kuin ARFID vaarantaa fyysisen tai ihmissuhdekehityksen.

Ruokavalion rajoittamisella vain muutamaan elintarvikkeeseen voi olla vakavia seurauksia terveydelle. Vitamiinien, kivennäisaineiden, raudan ja proteiinien puutteet aiheuttavat heikkoutta, heikentävät vastustuskykyä ja voivat nuorilla hidastaa kasvua.

ARFIDin vaikutukset eivät kuitenkaan ole pelkästään fyysisiä. Sairaus vaikuttaa myös sosiaaliseen ja emotionaaliseen elämään: illallisista, matkoista tai seurusteluhetkistä tulee stressin ja hämmennyksen lähteitä. Ajan mittaan sairastuneet ovat vaarassa eristäytyä, kehittää ahdistusta, syyllisyyttä tai masennusta.

Monet kuvaavat tuntevansa itsensä "erilaiseksi" tai "vaikeaksi" ja jäävänsä hylkäämisen ja pelon kierteeseen. Tämän vuoksi empaattinen ja monialainen lähestymistapa on olennaisen tärkeä, ja siinä yhdistetään lääkäreiden, psykologien ja ravitsemusterapeuttien työ, jotta rauhallinen ja turvallinen suhde ruokaan voidaan rakentaa uudelleen.

Hyvä uutinen on se, että ARFID voidaan hoitaa onnistuneesti, jos se tunnistetaan varhaisessa vaiheessa. Tehokkaimmissa hoidoissa yhdistyvät psykologinen tuki ja ravitsemuksellinen kuntoutus.

Hoitopolkuun voi kuulua:

• Kognitiivis-behavioraalinen terapia (CBT), jolla vähennetään ahdistusta ja muutetaan ruokaan liittyviä uskomuksia.
• asteittainen altistuminen vältetyille ruoka-aineille asiantuntijan ohjauksessa.
• yksilöllinen ravitsemuksellinen tuki puuttuvien ravintoaineiden täydentämiseksi.
• Perheen osallistuminen, erityisesti lasten ja nuorten kohdalla, rauhallisen ja paineettoman ruokailuympäristön luomiseksi.

Tavoitteena ei ole "syödä kaikkea", vaan palauttaa tasapainoinen suhde ruokaan, joka perustuu turvallisuuteen ja uteliaisuuteen, ei pelkoon tai inhoon.