Miksi olemme vähemmän nälkäisiä kuumalla säällä?
Muistan täydellisesti erään heinäkuisen lounaan, kun istuin uskomattoman näköisen perunamunakkaan edessä (sellainen, jonka vain äidit osaavat tehdä) ja huomasin vastentahtoisesti työntäväni suupaloja alas. Muissa olosuhteissa olisin ahminut sen ajattelematta sitä, mutta sinä päivänä aurinko oli kuuma, ilma oli sakea, ja kehoni halusi jotain raikasta: salaattia, gazpachoa, kylmää salmorejoa. Se ei ollut päähänpisto tai sattuma: kuumuus muuttaa meitä. Eikä vain mielialaa tai päivärytmiä, vaan se muuttaa myös sitä, mitä kehomme tarvitsee ja haluaa syödä.
Keho ei ole väärässä: se sopeutuu juuri helteeseen. Ruokahaluttomuus kesällä ei ole epäonnistuminen, vaan biologinen strategia, jolla meidät pidetään tasapainossa. Tämän ymmärtäminen auttaa meitä sovittamaan yhteen kausittaisen ruokahaluttomuutemme ja syömään paremmin, kun lämpötila nousee.
Syöminen tuottaa lämpöä (ja se ei ole hyvä asia kesällä).
Aina kun syömme, kehomme on liikkeessä: se sulattaa, muuntaa ja imee ravintoa. Tämä prosessi, jota kutsutaan ruoan lämpövaikutukseksi, tuottaa sisäistä lämpöä. Talvella tämä pieni palaminen on tervetullutta. Mutta kesällä, kun keho jo selviytyy ympäristön lämmöstä, sisäisen lämpötilan noususta tulee ylimääräinen taakka.
Niinpä keho reagoi vähentämällä ruokahalua. Ei mielijohteesta, vaan eräänlaisena lämmön itsesäätelynä. Mitä vähemmän syömme, sitä vähemmän lämpöä tuotamme. Vaikka emme tietäisikään sitä, edistämme näin omaa selviytymistämme.
Hypotalamus, orkesterin kapellimestari
Tästä herkästä tasapainosta vastaa hypotalamus, pieni aivojen alue, joka toimii ohjauskeskuksena. Se säätelee sekä kehon lämpötilaa että nälkää. Kun se havaitsee, että keho on ylikuumentunut, se asettaa jäähdyttämisen ruokailun edelle.
Miten se tekee tämän? Välittäjäaineiden avulla, jotka aiheuttavat kylläisyyttä ja säätelevät ruokahalua. Kesällä aktivoituvat tietyt POMC-neuroneiksi kutsutut neuronit, jotka estävät näläntunnetta. Tulos: menetämme kiinnostuksen raskaisiin tai kuumiin aterioihin ja alamme himoita viileämpiä, kevyempiä ja vesipitoisia ruokia.
Suosimme tuoretta, kevyttä ja helposti sulavaa ruokaa.
Se, mitä tunnemme gazpachon, vesimelonin tai jogurtin himona, ei ole sattumanvaraista. Nämä ovat elintarvikkeita, jotka tarjoavat nesteytystä ilman, että ruoansulatus vaatii liikaa vaivaa. Keho, joka jo ennestään pyrkii pitämään meidät viileinä, välttää mahdollisimman paljon hyvin rasvaisia tai proteiinipitoisia ruokia, koska niiden ruoansulatus nostaa sisälämpötilaa enemmän kuin hedelmien tai vihannesten.
Lisäksi ruoansulatuskanava saa kuumalla säällä vähemmän verenkiertoa, sillä keho pyrkii ensisijaisesti hikoilemalla poistamaan lämpöä iholta. Tämä tekee suurten määrien syömisestä kalliimpaa, hitaampaa ja jopa vaikeampaa sulattaa.
Syömisen tärkeys (vaikka ei huvittaisikaan)
Ruokahaluttomuus kesällä on luonnollista, mutta sitä ei pidä sekoittaa ravinnosta kieltäytymiseen. Jos kuumina päivinä ei syödä tarpeeksi, se voi johtaa väsymykseen, matalaan verenpaineeseen tai nestehukkaan. Vaikka siis nälkä olisikin vähentynyt, on tärkeää kuunnella kehoaan luopumatta ravinnosta.
Tärkeintä on mukauttaa aterioita: pienempiä, tiheämpiä ja enemmän nestettä sisältäviä annoksia. Parempi tuore kuin kuuma, parempi kasvis kuin rasvainen, parempi kevyt kuin runsas. Ei pakottaa itseään, vaan seurata kehoa sen strategiassa.
Täydellisesti viritetty kausikello
Kesä ei muuta vain maisemaa: se muuttaa fysiologiaamme. Vaikka joskus kamppailemmekin syömishaluttomuuden kanssa, on tärkeää hyväksyä, että se ei johdu tahdonvoiman puutteesta, vaan kehon kehittyneestä tavasta kertoa meille, mitä se tarvitsee.
Tämän kesän ruokahalu ei ole heikkous. Se on biologista älykkyyttä. Keho säätelee itseään, suojaa itseään ja ohjaa meitä kohti sitä, mitä se tarvitsee. Tuoreita, kevyempiä, virkistäviä ja kosteuttavia ruokia... jotta se toimisi paremmin, kun kuumuus on päällä ja energiaa on niukasti.
Patricia González