Miten valita supermarketin paras vaniljakastike (ilman, että pakkaukset vaikuttavat)?

Aluksi on syytä tarkastella ainesosaluetteloa. Jos se muistuttaa kotitekoista reseptiä (täysmaito, munankeltuainen, sokeri ja kaneli), olet oikeilla jäljillä. Nämä ainesosat eivät ainoastaan lisää makua ja kermaisuutta, vaan ne ovat myös osoitus siitä, että tuotteessa on asetettu laatu tuotannon taloudellisuuden edelle.

Esimerkiksi täysmaito, jota on monissa laadukkaissa kaupallisissa vaniljakastikkeissa, sisältää luonnollista rasvaa, joka parantaa sekä koostumusta että makua. Kananmunankeltuainen, joka sakeuttaa ja antaa tyypillisen kellertävän värin, on ravintoaineiden lähde ja gastronomisesti arvokas ainesosa. Kaneli puolestaan ei kaipaa esittelyä: sen aromi tekee eron todellisen vaniljakastikkeen ja sellaisen välillä, joka ei juuri ja juuri herätä ajatusta.

Kaikki markkinoilla olevat vaihtoehdot eivät kuitenkaan perustu tähän yksinkertaiseen kaavaan.

Yksi ensimmäisistä asioista, joka pistää silmään joissakin pakkauksissa, on vaniljakastikkeen väri. Vaikka ne näyttävät sisältävän kananmunankeltuaista, kultainen sävy ei useinkaan tule kananmunasta vaan väriaineista, kuten norbiksiinista, joka tunnetaan myös nimellä E160b(ii). Kyseessä on luonnossa esiintyvä lisäaine (joka on peräisin annattosta), mutta sen esiintyminen viittaa usein siihen, ettäalkuperäistä reseptiä on muutettu kustannusten vähentämiseksi.

Tällaiset korvikkeet eivät ole vaarallisia, mutta ne heikentävät jälkiruoan aitoa luonnetta. Sama pätee sakeuttamisaineisiin, kuten maissitärkkelykseen, ksantaanikumeen tai karrageeniin, joita käytetään jäljittelemään silkkistä koostumusta, joka kotitekoisessa reseptissä saavutetaan yleensä maidolla tai kermalla ja kananmunalla.

Toinen tärkeä huomioon otettava seikka on sokerin määrä. Monet kaupalliset vaniljakastikkeet sisältävät 15-17 grammaa 100 grammaa kohti, mikä vastaa noin neljää teelusikallista annosta kohti. Jos tätä verrataan kotitekoiseen reseptiin, jossa käytetään yleensä vain yhtä teelusikallista 100 grammaa kohti, ero on huomattava. Ylimäärä ei ole vain makukysymys: Maailman terveysjärjestö suosittelee, että vapaat sokerit eivät saisi ylittää 10 prosenttia päivittäisestä kalorien saannista, ja ehdottaa, että niiden vähentäminen alle 5 prosenttiin (noin 25 grammaa päivässä aikuisella) voi tuoda lisähyötyjä terveydelle. Katso siis tarkkaan etikettiä: jos sokeri on lueteltu ensimmäisten ainesosien joukossa, sitä on todennäköisesti enemmän kuin usein nautittavassa jälkiruoassa.

Joissakin tuotemerkeissä käytetään makeutusaineita, kuten sukraloosia tai asesulfaamikaliumia, kaloripitoisuuden keventämiseksi. Ne ovat varteenotettava vaihtoehto, jos haluat vähentää sokeria, vaikka ne eivät aina vakuuta makuaistia: ne voivat muuttaa makua tai jättää jälkimaun, josta kaikki eivät pidä.

Kaneli ja vanilja ovat kaksi klassista vaniljakastikkeen aromia, mutta ne eivät aina ole peräisin luonnollisista mausteista. Halvemmissa tuotteissa käytetään usein keinotekoisia aromiaineita, joilla jäljitellään makua ja tuoksua lisäämättä aitoja ainesosia. Nämä aromit eivät aiheuta riskiä, mutta ne eivät tarjoa samaa aistittavaa ja gastronomista arvoa. Jos pakkausmerkinnöissä mainitaan vain "aromi", mutta ei mainita sen alkuperää, kyseessä on todennäköisesti synteettinen tai keinotekoinen aromi, jolla jäljitellään aitoa kotitekoista vaniljakastikkeen aromia.

Saattaa tuntua loogiselta ajatella, että vähärasvaisin vaniljakastike on aina terveellisin. Tässä on kuitenkin vivahteita. Täysmaidosta tai munankeltuaisesta peräisin olevia rasvoja ei pidä tuomita. Ne eivät ainoastaan lisää makua ja kylläisyyttä, vaan ne antavat tuotteelle myös luonnollisen rakenteen, eikä niihin tarvita niin paljon lisäaineita.

Sitä vastoin monet "kevyet" tai vähäkaloriset vaniljakastikkeet kompensoivat rasvan puutetta lisäämällä sakeutusaineita ja makeutusaineita. Ovatko ne huonompia? Ei välttämättä. Kaikki riippuu tarpeistamme ja mieltymyksistämme, mutta on tärkeää tietää, mitä valitsemme.

Jos etsit perinteistä vaniljakastiketta muistuttavaa vaniljakastiketta, kannattaa tarkistaa etiketistä, että se sisältää täysmaitoa, munankeltuaista ja kanelia ja että siinä ei käytetä liikaa sokeria, lisäaineita, säilöntäaineita tai väriaineita tuotteen ulkonäön, tuoksun tai maun keinotekoiseksi parantamiseksi. Gourmet- tai valikoituna myytävät kakut täyttävät nämä kriteerit yleensä paremmin, vaikka ne ovatkin yleensä paljon kalliimpia.

Lyhyesti sanottuna hyvän vaniljakastikkeen valitseminen supermarketissa ei ole vain hinnan tai pakkauksen muotoilun kysymys. Kyse on ennen kaikkea tiedosta. Kun osaa tulkita pakkausmerkintöjä ja tunnistaa, mitkä ainesosat lisäävät (ja mitkä vähentävät) makua, se voi tehdä eron satunnaisen jälkiruoan ja sellaisen jälkiruoan välillä, jota toistetaan ilman seurauksia. Kyse ei ole teollisuustuotteiden tuomitsemisesta vaan harkitusta kulutuksesta: vähemmän sokeria, tunnistettavia ainesosia, luonnollisia makuaineita ja mahdollisimman vähän tarpeettomia lisäaineita.

Koska loppujen lopuksi hyvän vaniljakastikkeen ei pitäisi muistuttaa kemiallista kaavaa, vaan perinteistä reseptiä, joka tuoksuu kodilta ja maistuu siltä, miltä sen pitääkin maistua.